Mitä kuuluu Dubliniin?

Viimeiset viikot ovat menneet nopeasti. En oikein ole ehtinyt tänne mitään kirjoittamaan. Viikot ovat pitäneet sisällään shoppailua, ulkona syömistä, irkkubaarissa istumista, paljon kävelemistä, leffailua..ja hieman opiskelua. Dublin on oikeihn hieno shoppailukaupunki. Paljon ihania vaateliikkeitä…onneksi voin aina nostaa opintolainaa!

Koskettamassa muumion sormea. Lupasivat, että se tuottaa onnea.

Tyttöjen ilta

Leikkimistä turistiliikkeessä.

Hieman sokeria, jotta jaksaa.

Ette voi arvatakaan, kuinka paikalliset neidit pukeutuvat, kun he lähtevät iltaisin clubeille. Voi hurja. Neideillä on yleensä päällä pieni hame (myös pienet shortsit ovat muotia), joka juuri ja juuri peittää strategiset alueet. Ja kyllä, tämä hame on todellakin ERITTÄIN lyhyt. Hameen kanssa heillä on usein yllään joku paljastava toppi tai muu ei niin mukava -paita. Kaiken tämän kruunaa kengät. Eikä mitkä tahansa kengät, vaan sellaiset samperin kymmenen sentin korkuiset jalan tappajat. Mitä värikkäämmät tai mitä enemmän glitteriä/niittejä/muita härpäkkeitä, sitä paremmat. Siinä on heidän illan asu. Ei mitään muuta. Ei takkia. Neidit siis sipsuttavat kotoaan clubin jonoon ja jonottavat siinä vartista puoleen tuntiin näissä vetimeissä ilman takkia. Ainakin meillä on ollut hauskaa seurata heitä. Tämän vuoksi rakastan irkkubaareja vielä enemmän. Siellä ihmiset osaavat käyttää normaaleja vaatteita.

Pari viikkoa sitten teimme reissun Killinneyhin, jonna pääsee DART-junalla puolessa tunnissa. Killinneyhistä aukeavat upeat maisemat koko Dubliniin. Päälle puimme jotain rentoa ja hyvät kengät. Reppuun pakkasimme eväät. Kävelimme pienissä kylissä ja puistoissa reilut kolme tuntia. Kyseinen alue oli selvästi ”paremman kansan” – aluetta, sillä talot olivat toinen toistaan upeampia kartanoita.

Olen täällä ollessani joutunut toteamaan, että olen erittäin skandinaavisen näköinen. Kertoessani kotimaani olen saanut kuulla olevani erittäin tyypillisen suomalaisen näköinen. Pari kertaa ulkonäköni perusteella minut on jo heti tunnistettu suomalaiseksi. Myös ruotsalaiseksi minua on luultu. Olen tavannut vasta kaksi muuta suomalaista Erasmusta täällä. Suurin osa on saksalaisia. Meikäläinen on siis aika harvinaisuus.

”Hi. I’m Johanna from Finland.”

“Wow..from Finland.”