sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Opiskelu


Opiskelen koulussa nimeltä Froebel Colllege of Eduation. Koulu sijaitsee Blackrockissa, mikä tarkoittaa sitä, että minun pitää mennä Dart-junalla sinne. Matka kestää noin 15 minuuttia ja kertalippu maksaa noin neljä euroa. Tähänkin saa siis mukavan summan uppoamaan.

Froeel College on hyvin pieni koulu. Opiskelijoita siellä on noin 250. Koulun ilmapiiri on todella ihana. Kaikki tuntevat toisensa ja opettajat ovat erittäin rentoja (erityisesti meitä Erasmuslaisia kohtaan). Erasmuslaisen elämä kyseisessä koulussa on HELPPOA! Ilmoitimme Erasmus-vastaavalle, että haluaisimme kaikki Erasmus-opiskelijat lähteä yhdessä hieman pidemmälle reissulle, mutta emme saa sitä onnistumaan, koska meillä on viikolla luentoja, joilla tulisi olla. Maire antoi meille luvan olla poissa luennoilta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lähdemme porukalla viideksi päiväksi marraskuussa Belfastiin. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole ainoa reissu, jonka teen. Luvassa on mm. reissu Galwayhin, Ring of Kerreyhin sekä roadtrippi jonnekin.

Nyt olen saanut selkeyttä omaan kalenteriini:

SPHE (käydään läpi erilaisia haastavia kysymyksiä, joita koulumaailmassa voi kohdata)
ICT (tietokonejuttuja)
Visual Arts (kaksi kurssia tätä)
Music Education
Drama Education
English Methods (Englannin opettaminen)

Koska minun ei tarvitse saada kyseisistä kursseista arvosanoja (pelkkä hyväksytty-merkintä riittää), minun ei oikeastaan tarvitse tehdä kursseilla mitään. Riittää, että olen paikalla ja osallistun keskusteluihin. Mutta mitään kirjoitelmia tai vastaavia ei tarvitse tehdä. Lucky me! Ei vois koulunkäynti olla enää helpompaa. 



Mitä kuuluu Dubliniin?


Viimeiset viikot ovat menneet nopeasti. En oikein ole ehtinyt tänne mitään kirjoittamaan. Viikot ovat pitäneet sisällään shoppailua, ulkona syömistä, irkkubaarissa istumista, paljon kävelemistä, leffailua..ja hieman opiskelua. Dublin on oikeihn hieno shoppailukaupunki. Paljon ihania vaateliikkeitä…onneksi voin aina nostaa opintolainaa!






Koskettamassa muumion sormea. Lupasivat, että se tuottaa onnea.


Tyttöjen ilta

Leikkimistä turistiliikkeessä.



Hieman sokeria, jotta jaksaa.


Ette voi arvatakaan, kuinka paikalliset neidit pukeutuvat, kun he lähtevät iltaisin clubeille. Voi hurja. Neideillä on yleensä päällä pieni hame (myös pienet shortsit ovat muotia), joka juuri ja juuri peittää strategiset alueet. Ja kyllä, tämä hame on todellakin ERITTÄIN lyhyt. Hameen kanssa heillä on usein yllään joku paljastava toppi tai muu ei niin mukava -paita. Kaiken tämän kruunaa kengät. Eikä mitkä tahansa kengät, vaan sellaiset samperin kymmenen sentin korkuiset jalan tappajat. Mitä värikkäämmät tai mitä enemmän glitteriä/niittejä/muita härpäkkeitä, sitä paremmat. Siinä on heidän illan asu. Ei mitään muuta. Ei takkia. Neidit siis sipsuttavat kotoaan clubin jonoon ja jonottavat siinä vartista puoleen tuntiin näissä vetimeissä ilman takkia. Ainakin meillä on ollut hauskaa seurata heitä. Tämän vuoksi rakastan irkkubaareja vielä enemmän. Siellä ihmiset osaavat käyttää normaaleja vaatteita.



Pari viikkoa sitten teimme reissun Killinneyhin, jonna pääsee DART-junalla puolessa tunnissa. Killinneyhistä aukeavat upeat maisemat koko Dubliniin. Päälle puimme jotain rentoa ja hyvät kengät. Reppuun pakkasimme eväät. Kävelimme pienissä kylissä ja puistoissa reilut kolme tuntia. Kyseinen alue oli selvästi ”paremman kansan” – aluetta, sillä talot olivat toinen toistaan upeampia kartanoita.










Olen täällä ollessani joutunut toteamaan, että olen erittäin skandinaavisen näköinen. Kertoessani kotimaani olen saanut kuulla olevani erittäin tyypillisen suomalaisen näköinen. Pari kertaa ulkonäköni perusteella minut on jo heti tunnistettu suomalaiseksi. Myös ruotsalaiseksi minua on luultu. Olen tavannut vasta kaksi muuta suomalaista Erasmusta täällä. Suurin osa on saksalaisia. Meikäläinen on siis aika harvinaisuus.

”Hi. I’m Johanna from Finland.”

“Wow..from Finland.”



sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Phoenix park ja Queen of Tarts

Phoenix park on Euroopan suurin puisto, mutta ei mielestäni kuitenkaan kaunein. Hyvä puisto lenkkyilyä varten, mutta jos haluaisin lähteä piknikille kavereideni kanssa suunnistaisin St. Stephen's parkiin.



Yritettiin epäoivoisesti ottaa hyppykuvaa. Ajoitus ei oikein ollut hyvä kenelläkään.


Pitkän kävelylenkin jälkeen päätimme taas palkita itsemme ja suuntasimme kahvilaan nimeltä Queen of Tarts. Ehdottomasti meikäläisen lempikahvila. Kahvila on tosi kotoisa ja kakut mainioita (hinnakkaita kylläkin). Onneksi kuitenkin jokainen meistä tilasi erilaisen kakkupalan, joten pystyimme kierrättämään kakkuja pöydässä ja maistelemaan erilaisia herkkuja. Tänne uudestaan..vielä monta kertaa.


Tilasin suklaapähkinätorttua

Queen of Tarts

Howth ja Sangria




Lauantain lähdimme isolla porukalla päiväretkelle Howthiin (pieni kylä Dublinin pohjoispuolella). Howth on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Sää oli aivan upea. Aurinko paistoi ja lämpötila kohosi yli kahdenkymmenen. Olkapääni jopa paloi reissun aikana. Säät ovat kyllä suosineet meitä täällä..vesisateita ja kylmyyttä kauhulla odotellessa..





Sarah: " Our tour planner"


Kävelimme useita tunteja kallioilla kiertävillä todella kapeilla poluilla. 







Ruokatauko



Koko reissun ajan tarkkailimme merta siinä toivossa, että näkisimme hylkeitä. Lopulta odotus palkittiin. Tämä otus haki vielä kaverinsakin ihmettelemään meitä.




Pitkän kävelylenkin jälkeen palkitsimme itsemme sangrialla, joka oli itse espanjalaisen valmistamaan (ei mitään suomalaista valmista purkkitavaraa).

Ensimmäistä kertaa sangriaa valmistamassa espanjalaisen ohjeistuksella.









perjantai 7. syyskuuta 2012

Ensimmäiset viikot

Aika on kulunut aivan hurjaa vauhtia. Olen ollut Dublinissa jo reilun viikon. Olen juoskennellut sinne ja tänne. Tehnyt tätä ja tuota. Ei oikein ole ollut aikaa pysähtyä ja kirjoittaa. Ensimmäiset päivät vietin hostellissa. Tällä hetkellä jaan huoneeni saksalaistytön kanssa. Sunnuntaista lähtien minulla on oma huone ja oma kylpyhuone.

Barnacles Hostel, Temple Bar

Meidän huone

Minun nurkkaus. Äiti varmasti ylpeä huoneen siisteydestä.

Dublinia on tullut kierreltyä jo vaikka kuinka paljon. Mie niin rakastan tätä paikkaa. Ihmiset ovat ihania ja ystävällisiä, talot hienoja ja irkkubaarit esiintyjineen aivan huippuja. Paljon on kuitenkin vielä nähtävää. 










Koulu on alkanut. Olen vielä hieman hukassa siellä. En oikein tiedä, mitä kursseja ottaisin. Timetable ei ole vielä löytänyt oikeaa muotoaan. Maanatait ja perjantait ovat kuitenkin vapaita!! Enhän mie tänne pelkästään opiskelemaan tullut.


Dublin on täynnä loistavia ruokapaikkoja




Eramus 2012, Froebel College of Education


Kylläpä tuli aika köyhää tekstiä kirjoiteltua. On taas hieman kiire. Paremmalla aikaa yritän oikeasti kirjoittaa jotain järkevää (mikä tietysti ei välttämättä minulta onnistua).